Royal Räum

Mies kuin veistos - Ilias Pagonis, kreikkalaista jumalaa muistuttava mies oli juuri päättänyt paikalleen kahlitsevan sopimuksensa Yhdysvalloissa. Ensimmäinen lento takaisin Eurooppaan, ja mies osti itselleen vanhan pakun, rakensi siitä itselleen nomadille sopivan kodin ja alkoi kierrellä pitkin manteretta aina sinne, minne sydän halajasi.
Vuoden ja satunaisten eri talleilla, eri maissa tehtyjen keikkojen jälkeen Ilias tunsi tuttua paloa satulaan. Ihan vielä silloin mies ei vakavissaan kuitenkaan aloittanut ratsun etsintää. Samaan aikaan Sveitsissä Royal Gardensiin syntyi mustaa halailevan tumma rautias, lähes merkitön orivarsa kasvattajansa suureksi harmiksi. Andravidanhevosvarsa ei suinkaan ollut luonteeltaankaan ihanteellinen, joten omistajansa siedettyä sitä tuntemattomaksi jääneestä syystä lopulta kaksi ja puoli vuotta se laitettiin myyntiin nuorempien varsojen kanssa sen syksyn markkinoille. Ilias sattui lopulta näin reilun kolmen vuoden jälkeen toteamaan, että varat ja mielenterveys riittäisi oman hevosen hankintaan, joten ostaja ja myytävä kohtasivat toistensa tarpeet; Räum oli ensisijaisesti halpa, ja rotukin hieman tavallista harvinaisempi, ja ennenkaikkea kasvattaja oli valmis myymään hevosensa Iliaksen matkaan maailmaa kiertämään. Mikäli korskea 2,5-vuotias orivarsa nousisi miehen uudenkarheaan traileriin mukisematta.

Sen Räyhä mitä ilmeisemmin tekikin; nousi traileriin ilman sen suurempia verenvuodatuksia, ainakin Iliaksen kertoman mukaan. Kasvattajatilalta Royal Gardensista toki on kuulunut hieman erilaista tarinaa... Onneksi näistä päivistä on joka tapauksessa kehitytty, ja nykypäivänä Räyhä matkaa yhtä esimerkillisesti, kuin mikä tahansa maailmaa nähnyt kilparatsu. Toki edelleen, itselleen totuudenmukaisena, luupäisenä orina sen täytyy toisinaan lyödä kaviot santaan ja kieltäytyä rampista.

Liikkuvasta elämäntavastaan johtuen Räyhällä ei ole koskaan ollut vakituista tallipaikkaa, saatavuus on riippunut pitkälti omistajansa työsopimuksista ja sovituista, ystävällisten ihmisten tarjoamista pysähdyspaikoista. Tämä ei ole onneksi koskaan itsenäistä ja rohkeaa oria haitannut; päinvastoin, sysirautias viihtyy erityisen hyvin läpi vuorokauden tarhassakin. Karsinat eivät kuitenkaan traileriin tottunutta matkalaista pelota, mikäli esimerkiksi susirikkaimmilla alueilla sellaiseenkin on sitä jouduttu yön yli sulkemaan.
Maiseman vaihtuvuus on myös karaistanut Räyhän varsin paksunahkaiseksi muutenkin; erilaiset rytmit, ihmiset, tavat ovat tehneet Räyhästä melko sopeutuvaisen hevosen. Se on tottunut monenlaiseen käsittelijään ja käsittelyyn, joskin ihan kaikille sitä ei voi suositella; siitä löytyy ne orimaiset piirteensä, ryntäilyt tammojen luo, toisille oreille huutelut, varsinkin nuorille klopeille tuttu hampaiden käyttö. Se ei siis suinkaan ole ehkä ensivaikutelmastaan huolimatta mikään pehmoinen hevonen, vaan ihan oikea orinketku.